Hiljaisuutta matalaksi

Työpaineet ovat olleet ikävästi hääsuunnittelun tiellä. Onneksi kesälomaan on enää kaksi päivää aikaa, joten luulisin, että kohta saan vähän enemmän aikaiseksi.

Päätin, että minun on pakko tehdä vähintään yksi hääsuunnitteluasia päivässä. Muuten tästä hommasta ei taida tulla yhtään mitään. Tällä viikolla olen saanut tehtyä jo seuraavat asiat:

• Hääpuvun kaavoituksesta sopiminen kaverin kanssa,
• yhteydenotto Pro Seremonian juhlapuhujaan,
• kutsukorttien kokeiluversio,
• korvakorujen metsästys,
  
• yhteydenotto mahdolliseen meikkaajaan ja
  
• yhteydenotto bussifirmaan.
  

Paljon on vielä jäljellä, mutta eiköhän tämä tästä lutviudu.

Bussifirmaan otin muuten yhteyttä siksi, että aiomme varata bussin, jolla vieraat pääsevät Tampereelta hääpaikalle ja seuraavana päivänä takaisin. Näin matkasta ei pitäisi tulla kamalan kallista henkeä kohti.

Korvakorujen metsästys tarkoittaa puolestaan sitä, että pyysin äitiä kysymään papalta, saisinko mummolta joitakin koruja lainaksi. Minun vihkisormukseni on äidin äidin vanha, joten olisi hienoa saada myös isän äidiltä koruja ja jotakin lainattua. Toivottavasti sieltä löytyy jotain kivaa.

Askarteluvaihde käyntiin

Kävin vihdoinkin ostamassa kaupasta askartelutarvikkeita. Jospa saisin viikonloppuna askarreltua mallikappaleen kutsukortista. Alkaa niidenkin kanssa jo vähän iskeä stressiä. Tarkoitus olisi saada kutsut postiin viimeistään toukokuun lopussa eli kolme kuukautta ennen hääpäivää.

Paikkaa seremonialle

Kävimme eilen etsimässä hääjuhlapaikkamme läheisyydestä paikkaa seremonialle. Olisi nimittäin mahtavaa löytää joku hieno paikka, jossa seremonia suoritettaisiin. Uskonnottomalle seremonialle kun ei ole valmiiksi olemassa sopivaa paikkaa.

Ainoa hyvä vaihtoehto, jonka löysimme, on Taidekeskus Purnu Orivedellä. Kävimme pihalla kuikuilemassa, ja siellä näytti ainakin olevan esiintymislava ja katsomo. Paikka ei kuitenkaan ollut vielä auki, joten emme tietystikään tiedä, onko sitä mahdollista vuokrata seremoniaa varten. Toiseksi seremoniapaikassa täytyy olla myös hyvät sisätilat siltä varalta, että hääpäivämme on sateinen.

Täytyy siis soitella tuonne Purnuun ja kysellä, onnistuisiko seremonia siellä. Jos ei onnistu, seremoniapaikka on sama kuin juhlapaikkakin. Sekin on ihan hyvä vaihtoehto.

Vaihtoehtoja hääkimpulle

Kukat eivät ole koskaan olleet minulle tärkeitä. Päin vastoin - ötökkäkammoisena ihmisenä kukat symboloivat minulle pelottavia ötököitä. Tämän vuoksi en ole ollut oikein kiinnostunut maksamaan hienosta hääkimpuista seteleitä, kun tiedän, että ampiaisen sattuessa kohdalle kimppu lentää pois käsistäni jo ennen häiden alkua.

Alkuun ajattelin, että yksi auringonkukka voisi riittää. Niitähän voisi jopa varastoida muutaman talteen siltä varalta, että kukka lentäisi käsistäni ennen varsinaista hääkimpun heittoa. Asiaa pähkäillessäni kuitenkin hoksasin, ettei minun ole todellakaan pakko ottaa käsiini kukkakimppua, jos se ei tunnu minulle sopivalta ratkaisulta. Jotain olisi kuitenkin mukava kantaa ja niinpä keksin tämän:

Kynttilälyhty! Sen voisi ripustaa seremonian ja ruokailun ajaksi pöydällä olevaan telineeseen. Se näyttäisi myös hyvältä syyskuisessa pimenevässä illassa. Sitä ei ehkä voisi heittää, mutta mikäpä estäisi miettimästä jotakin uutta seremoniaa kimpun heittämisen sijaan.

(kuvien linkkejä: Hääpari lyhtyineen, kultainen lyhty, kaksi pientä lyhtyä, valkopohjaiset kuvat)

Painajaisia

Emme ole kamalasti edenneet hääsuunnitelmissa ja näköjään se vaikuttaa myös alitajuntaani. Näin viime yönä painajaista, jossa yhtäkkiä oli hääpäivämme, emmekä olleet lainkaan valmistautuneet siihen. Minulla ei ollut edes pukua ja jouduin pukeutumaan äitini hankkimaan pukuun, joka aluksi oli mielestäni ihan ok. Siinä oli pitsejä, kuten suunnitelmaan kuuluu, mutta se oli väriltään pinkki. Puhuin kaasolleni, että tämä pukuhan on ihan ok ja hänen ilmeensä muuttui vähän vaikeaksi, joten kurkkasin peiliin ja huomasin, että päälläni ei ollutkaan mekkoa, vaan housuhame, jonka lyhyet lahkeet paljastivat, että polvessani oli pitkä verinen naarmu.

Jouduimme kahlaamaan hääpaikalle syvässä lumessa, johon koko jalka välillä upposi. Kesken seremonian hoksasin myös sen, ettemme olleet päättäneet ollenkaan riiseistä ja jouduimme sitten kuiskuttelemaan sulhasen kanssa siitä, mitä meidän päällemme seremonian jälkeen heitellään.

Olisikohan aika laittaa hääsuunnitelmiin vauhtia?

Äidit ja isät

Meidän molempien äidit ja isät ovat luonnollisesti innostuneita tulevista häistä - jopa vähän liiankin innostuneita. Häitä on molemmissa suvuissa jo ehditty suunnittelemaan ja törmäyksiä sattuu toisinaan, kun meidän suunnitelmamme eivät ole samanlaisia kuin vanhempiemme.

Olen omien vanhempieni kanssa päätynyt sellaiseen linjaukseen, että romutan kaikki heidän toiveensa jo heti alkuun, etteivät he vain pääse kuvittelemaan liikoja. Jouduin esimerkiksi tyrmäämään äitini haaveen hääkakun tekemisestä, koska halusimme hääpaikan, jossa on pitopalvelu. Sulhasen taktiikkana ei toistaiseksi ole ollut vanhempien haaveiden romuttaminen, joten pääsiäisenä saimme tietää, että meidän häitämme oli jo kovasti ehditty suunnitella. Suunnitelman mukaan häihimme tulee soittamaan humppabändi, koska häissähän täytyy tanssia, ja ohjelmanumeroksi tulisi karaokea. Inhottavaa tuottaa pettymys, mutta olen aika varma siitä, etteivät vanhempien suunnitelmat käy toteen.

Ohjelmanumeroiden suunnittelun lisäksi joudumme välillä muistuttamaan vanhempiamme siitä, että me olemme ne, jotka päättävät , ketkä saavat kutsun häihin. Yhdelle häävieraalle kun voi laskea hinnaksi noin 50 euroa, joten aivan tuntemattomia ei tee mieli kutsua juhlaan.

Minusta tuntuu kurjalta, että hääjärjestelyt aiheuttavat närää (meidän kahden välisen ajoittaisen närän lisäksi) meidän ja läheistemme välillä. Haluan järjestää hääjuhlan, jossa kaikilla on hyvä mieli, mutta haluan ennen kaikkea itse nauttia juhlasta ja tehdä oman näköisemme juhlan. - Siitäkin huolimatta, että omannäköinen ei välttämättä tarkoita perinteistä tai sitä, millainen hääjuhlan kuuluu olla.

Kenkäpettymys

Ei löytynyt kenkiä, ei. Kävin Minna Parikan kenkäliikkeessä, jossa selvisi, että noita haluamiani kenkiä löytyy enää vain kokoa 40. Olihan siellä toki muita ihania kenkiä, mutta en uskalla ostaa mitään kirkkaanvärisiä kenkiä ennen kuin mekko on valmis. Äh, nyt joudun siis miettimään tuota kenkäongelmaakin vielä lisää.