Rääppiäiset

Aiomme järjestää läheisimmille häävieraille "rääppiäiset" häitä seuraavana päivänä tamperelaisessa Ravintola Kahvillassa. Haluamme saada vielä tilaisuuden viettää aikaa ystävien kanssa seuraavanakin päivänä ja pieni kahvittelutuokio sopii siihen mainiosti. Minulla on kuitenkin pieni pulma: Aion laittaa kutsukorttien liitelappuseen mukaan myös kutsun rääppiäisiin. Kuinka voisin muotoilla nätisti sen, että emme aio enää rääppiäisissä tarjota juomisia taikka syömisiä, vaan jokaisen olisi tarkoitus maksaa itse omat syömisensä ja juomisensa.

Tämänhetkinen versio kuuluu: Kahvillasta voitte halutessanne ostaa erilaisia syömisiä ja juomisia. Onko tuo teidän mielestänne tökerö?

"Rakastan, rakastan ehdottomasti!"

Minulla on idea. En tosin tiedä, missä tätä vielä käytän. Olen viimeaikoina innostunut vanhoista suomalaisista elokuvista. Kovin montaa elokuvaa en ole vielä ehtinyt katsomaan, mutta muutamasta katsomastani olen poiminut häihin ja rakkauteen liittyviä sitaatteja. Noita sitaatteja voin sitten käyttää hyödykseni esimerkiksi istumajärjestyskorteissa taikka hääkarkeissa ja miksei muuallakin.



Tässä muutamia poimintoja:

”Voi, voi, kyllä häät on kaunis asia.”

”Miksei, kunhan on toisten häät”

(Morsian yllättää 1941)

”Hääpäivänä pitää olla iloista. Silloinhan alkaa elämän ilo.”

(Morsian yllättää 1941)

”Hääpäivä. Sehän on portti onnen maahan.”

(Morsian yllättää 1941)

”Ooh, Pikku-Leilan hääpäivä. Ari-kulta, muistatko meidän hääpäivän?”

”Muistan. Silloin satoi lumiräntää ja Kajaanissa oli suuret pakkaset.”

(Morsian yllättää 1941)

”Ooh, viehättävä morsiuspuku!”

”Eikö olekin! Kuin kesäsumua.”

(Morsian yllättää 1941)

”Mene sinä vain naimisiin. Se on ainoa oikein hauska asia tässä maailmassa."

(Dynamiittityttö 1944)

Vaihtoehto kynttilälyhdyn heittämiselle

Löysin aivan mielettömän hienon vaihtoehdon hääkimpun heittämiselle, joka on vielä vanhempi oikeasti suomalainen perinne. Tämä ohjelmanumero tulee meidän häihin siihen kohtaan, kun sulhanen on ryöstänyt itsensä ja muutaman miehen rankkarikisoihin.

Morsiamen itkupolska on siis suomalainen perinne ilmeisesti 1600-luvulta. Ennen vanhaan uskottiin, että morsiamen itkettäminen on suojannut morsianta yliluonnollisilta voimilta. (Mulle tulee tuota suojaa kyllä varmasti riittämiin.) Itkettäminen on myös siirtymäriitti, jossa neidosta tulee naitu nainen. Kukkaseppele vaihtuu naidun naisen päähineeseen.

Homma menee näin: Naimattomat naiset tanssivat käsikädessä piirissä ja morsian keskellä. Lauletaan itkupolskaa ja viimeisen säkeistön kohdalla kaaso laittaa morsiamen silmille huivin. Morsian asettaa seppeleen sokkona jonkun piirissä tanssivan päähän. Tästä valitusta tulee seuraava morsian. Morsiamen päähän laitetaan esimerkiksi huivi. Seppeleen luovuttaminen symboloi muuttumista morsiamesta vaimoksi. Lähde

Itkupolskan sanat ovat tässä:

Rinkihin käyn, sivullanne siskoset parhaan nuoruuden
tanssihin hämärässä hääillan herttaisen.
Tieni mun vie miehelään metsien, järven selkäin taa
harvoin kai ystävät teit enää nähdä saan.
Itku mun silmiini hiipii, haikeus rintaani riipii
hääilo mielestä haihtuu pois.
Yhteiset leikit, laulut, keinupihan riemut, naurut
poisko jo elämästäin kaikkois?

Kruununi saan kohta jo jollekin toiselle luovuttaa
silkin kun silmille kaaso jo kiikuttaa.
Sokkona siis seison mä keskellä rinkiä rientävää
hulmua helmojen hellettä lientävää.
Kruunun päähän mä tälle, neidolle väistelevälle
mi ringissä rientäen kohdalle sai
Jälkeeni häitä hän viettää, kohta myös jäähyset jättää
päiville parhaille neitoaikain.

Olisi muuten hienoa, jos häihin osallistuvat blogin lukijat vähän harjoittelisivat tätä biisiä ennen häitä.

Herkistelyä

Jos herkistyn näin kovasti jo tuntemattomien Victorian ja Danielin häistä, niin kuinka minulle käy omissani? En pysty puhumaan, jos minua itkettää, joten todennäköisesti vetistelen mykkänä koko hääpäiväni ajan.

Päivän hääsuunnitelma

Tämän päivän tärkein hääsuunnitelma on ollut sulhasen harteilla. Sulhasen kaveriporukassa on hääperinne, joka jatkuu meidän häissämme jo toista kertaa. Meidän häihin ei tule morsiamenryöstöä, vaan sen korvaavat rankkarikisat! Noihin rankkarikisoihin pääsee mukaan sulhasen tarkoin valitsema porukka ja suurin valintakriteeri on se, että homma pitää ottaa tosissaan. Sulhoni on nyt siis mietiskellyt kisojen kokoonpanoa, joukkueita, kisan sääntöjä, maalivahti- ja kenttäongelmia. Ihanaa, että hänkin laittaa suuren panoksensa suunnitelmiin työkiireiden keskellä!

Seremoniapaikka tiedossa

Kävimme eilen visiitillä tuolla Purnussa ja paikka oli aivan mahtava! Vieraillemme on hääseremonian aluksi luvassa opastettu kierros taidenäyttelyssä. Huonolla säällä seremoniamme on taidenäyttelyn viimeisessä salissa, jossa on valokuvia sekä lasi- ja pitsitöitä. Seremoniaamme pääsee myös katselemaan pappi.

Hyvällä säällä seremonia on pihalla, josta on näkymä järvelle. Seremoniapaikkana on Nina Rantalan teos Kesäkuun kuudentena, joka näkyy esimerkiksi tässä Facebook-kuvassa. Tuosta me sitten astelemme sotilaan kummaltakin puolelta kohti Rantalan teosta juhlaväen muodostamaa käytävää myöten.

Tämä hieno seremoniapaikka aiheuttaa muutamia muutoksia suunnitelmiimme. Olimme suunnitelleet seremonian osaksi hiekkaseremoniaa, jossa me molemmat olisimme kaataneet eriväristä hiekkaa hienoon lasipurkkiin, joka olisi sitten sinetöity ja tuotu kotiin muistoksi. Tyyliin kun ne kerran yhdistää, niitä ei voi erottaa. Tuo seremonia saa nyt jäädä. Toisaalta siitä syystä, että tuonne paikalle ei ole mitään järkeä raahata pöytää ja toiseksi siitä, että taide tuo seremoniaan tarpeeksi osasia ja visuaalisia elementtejä.

Päätimme myös, että koska seremoniapaikkamme tuo juhliimme aika paljon ikimuistettavaa ekstraa, jätämme bändin pois kuvioista. Kaikkeen ei budjetti kuitenkaan riitä.

Olen innoissani!

Kommentointi

Huomasin vasta nyt, että blogin automaattiasetuksissa on, ettei kirjautumaton voi kommentoida. Nyt voi. Toivottavasti tämä ei ole haitannut kenenkään lukuelämystä.

Kutsukortteja

Olen vihdoin saanut tehtyä kaksi kutsukorttimallia, joista en osaa päättää, kumpi on parempi. Teidän lukijoiden tehtävänä on äänestää mielestänne parempaa korttia. Lukisin mielelläni myös muita kommentteja korttimalleista. Sulhanen kannattaa muuten kutsukorttimallia numero 2.



Malli 1.



















Malli 2.

















Älkää välittäkö korteissa olevista tuhruista. En viitsinyt käyttää mallikappaleisiin täysin puhtaita papereita. Oikeat kortit tehdään toki sitten töhryttömistä papereista.

Vihkisormuspulmia

Minun piti ottaa vihkisormukseksi mummoni vanha sormus. Ainoa pulma sormuksessa tuntui olevan se, että sitä piti pienentää ja vähän puhdistaa. Niinpä menin eilen kultasepälle pienennyttämään sitä. Kultaseppä kuitenkin kieltäytyi tekemästä sitä ja syynä oli se, että sormus on ontto ja pienennyttäminen voisi pilata sen totaalisesti. Lisäksi se ei kestäisi jatkuvaa käyttöä. Niinpä olen nyt ilman vihkisormusta. Kultaseppä sanoi, että voisin tietysti teettää tuosta sormuksesta näköiskappaleen, mutta sen hinnaksi tulisi noin 500 euroa, ja se on paljon rahaa. Harmittaa kyllä todella paljon. Nyt joudun siis miettimään muita sormusvaihtoehtoja. Kultaseppä muuten kertoi, että tämä mummoni sormus on tehty vuonna 1939 Tampereella.

Hiljaisuutta matalaksi

Työpaineet ovat olleet ikävästi hääsuunnittelun tiellä. Onneksi kesälomaan on enää kaksi päivää aikaa, joten luulisin, että kohta saan vähän enemmän aikaiseksi.

Päätin, että minun on pakko tehdä vähintään yksi hääsuunnitteluasia päivässä. Muuten tästä hommasta ei taida tulla yhtään mitään. Tällä viikolla olen saanut tehtyä jo seuraavat asiat:

• Hääpuvun kaavoituksesta sopiminen kaverin kanssa,
• yhteydenotto Pro Seremonian juhlapuhujaan,
• kutsukorttien kokeiluversio,
• korvakorujen metsästys,
  
• yhteydenotto mahdolliseen meikkaajaan ja
  
• yhteydenotto bussifirmaan.
  

Paljon on vielä jäljellä, mutta eiköhän tämä tästä lutviudu.

Bussifirmaan otin muuten yhteyttä siksi, että aiomme varata bussin, jolla vieraat pääsevät Tampereelta hääpaikalle ja seuraavana päivänä takaisin. Näin matkasta ei pitäisi tulla kamalan kallista henkeä kohti.

Korvakorujen metsästys tarkoittaa puolestaan sitä, että pyysin äitiä kysymään papalta, saisinko mummolta joitakin koruja lainaksi. Minun vihkisormukseni on äidin äidin vanha, joten olisi hienoa saada myös isän äidiltä koruja ja jotakin lainattua. Toivottavasti sieltä löytyy jotain kivaa.