Painajaisia

Emme ole kamalasti edenneet hääsuunnitelmissa ja näköjään se vaikuttaa myös alitajuntaani. Näin viime yönä painajaista, jossa yhtäkkiä oli hääpäivämme, emmekä olleet lainkaan valmistautuneet siihen. Minulla ei ollut edes pukua ja jouduin pukeutumaan äitini hankkimaan pukuun, joka aluksi oli mielestäni ihan ok. Siinä oli pitsejä, kuten suunnitelmaan kuuluu, mutta se oli väriltään pinkki. Puhuin kaasolleni, että tämä pukuhan on ihan ok ja hänen ilmeensä muuttui vähän vaikeaksi, joten kurkkasin peiliin ja huomasin, että päälläni ei ollutkaan mekkoa, vaan housuhame, jonka lyhyet lahkeet paljastivat, että polvessani oli pitkä verinen naarmu.

Jouduimme kahlaamaan hääpaikalle syvässä lumessa, johon koko jalka välillä upposi. Kesken seremonian hoksasin myös sen, ettemme olleet päättäneet ollenkaan riiseistä ja jouduimme sitten kuiskuttelemaan sulhasen kanssa siitä, mitä meidän päällemme seremonian jälkeen heitellään.

Olisikohan aika laittaa hääsuunnitelmiin vauhtia?