Painajaisia

Emme ole kamalasti edenneet hääsuunnitelmissa ja näköjään se vaikuttaa myös alitajuntaani. Näin viime yönä painajaista, jossa yhtäkkiä oli hääpäivämme, emmekä olleet lainkaan valmistautuneet siihen. Minulla ei ollut edes pukua ja jouduin pukeutumaan äitini hankkimaan pukuun, joka aluksi oli mielestäni ihan ok. Siinä oli pitsejä, kuten suunnitelmaan kuuluu, mutta se oli väriltään pinkki. Puhuin kaasolleni, että tämä pukuhan on ihan ok ja hänen ilmeensä muuttui vähän vaikeaksi, joten kurkkasin peiliin ja huomasin, että päälläni ei ollutkaan mekkoa, vaan housuhame, jonka lyhyet lahkeet paljastivat, että polvessani oli pitkä verinen naarmu.

Jouduimme kahlaamaan hääpaikalle syvässä lumessa, johon koko jalka välillä upposi. Kesken seremonian hoksasin myös sen, ettemme olleet päättäneet ollenkaan riiseistä ja jouduimme sitten kuiskuttelemaan sulhasen kanssa siitä, mitä meidän päällemme seremonian jälkeen heitellään.

Olisikohan aika laittaa hääsuunnitelmiin vauhtia?

Äidit ja isät

Meidän molempien äidit ja isät ovat luonnollisesti innostuneita tulevista häistä - jopa vähän liiankin innostuneita. Häitä on molemmissa suvuissa jo ehditty suunnittelemaan ja törmäyksiä sattuu toisinaan, kun meidän suunnitelmamme eivät ole samanlaisia kuin vanhempiemme.

Olen omien vanhempieni kanssa päätynyt sellaiseen linjaukseen, että romutan kaikki heidän toiveensa jo heti alkuun, etteivät he vain pääse kuvittelemaan liikoja. Jouduin esimerkiksi tyrmäämään äitini haaveen hääkakun tekemisestä, koska halusimme hääpaikan, jossa on pitopalvelu. Sulhasen taktiikkana ei toistaiseksi ole ollut vanhempien haaveiden romuttaminen, joten pääsiäisenä saimme tietää, että meidän häitämme oli jo kovasti ehditty suunnitella. Suunnitelman mukaan häihimme tulee soittamaan humppabändi, koska häissähän täytyy tanssia, ja ohjelmanumeroksi tulisi karaokea. Inhottavaa tuottaa pettymys, mutta olen aika varma siitä, etteivät vanhempien suunnitelmat käy toteen.

Ohjelmanumeroiden suunnittelun lisäksi joudumme välillä muistuttamaan vanhempiamme siitä, että me olemme ne, jotka päättävät , ketkä saavat kutsun häihin. Yhdelle häävieraalle kun voi laskea hinnaksi noin 50 euroa, joten aivan tuntemattomia ei tee mieli kutsua juhlaan.

Minusta tuntuu kurjalta, että hääjärjestelyt aiheuttavat närää (meidän kahden välisen ajoittaisen närän lisäksi) meidän ja läheistemme välillä. Haluan järjestää hääjuhlan, jossa kaikilla on hyvä mieli, mutta haluan ennen kaikkea itse nauttia juhlasta ja tehdä oman näköisemme juhlan. - Siitäkin huolimatta, että omannäköinen ei välttämättä tarkoita perinteistä tai sitä, millainen hääjuhlan kuuluu olla.

Kenkäpettymys

Ei löytynyt kenkiä, ei. Kävin Minna Parikan kenkäliikkeessä, jossa selvisi, että noita haluamiani kenkiä löytyy enää vain kokoa 40. Olihan siellä toki muita ihania kenkiä, mutta en uskalla ostaa mitään kirkkaanvärisiä kenkiä ennen kuin mekko on valmis. Äh, nyt joudun siis miettimään tuota kenkäongelmaakin vielä lisää.