Hääpuku

Laitetaan nyt kuitenkin jo kuva häämekosta. Tällaisen asun sain siis häihin väkerrettyä. Paljon kiitoksia kaavoittajalleni ja auttajalleni Veeralle! Puvusta tuli juuri sellainen kuin halusinkin.

Rouva tässä terve

Ensiksikin haluan pahoitella kaikille sitä, että en ole kamalasti tänne kirjoitellut häiden kynnyksellä. Kiirettä nimittäin riitti. Lupaan kertoa kaikista yksityiskohdista pikkuhiljaa nyt häiden jälkeen.

Tällä kertaa riittäköön se, että olen päässyt onnellisesti naimisiin ja juhlat olivat aivan mahtavat. Päivä oli kiistämättä elämäni onnellisimpia jos ei jopa onnellisin!

Tänään keskityn lepäämiseen, mutta kerron teille kyllä pian kaiken.

Ongelma

Mulla ei ole enää kaasoa. Hän joutui perumaan osallistumisensa häihin. Täytyy kyllä sanoa, että olen sekä ärsyyntynyt että loukkaantunut tällä hetkellä. Häihin on nyt alle kaksi viikkoa ja moni asia on jo ehditty ajatella niin, että kaaso on kuvioissa mukana. Nyt siis joudutaan miettimään monia juttuja uusiksi. Lisäksi minusta on todella kurjaa, että tämä tarkoittaa sitä, että joudun viettämään koko hääaamuni yksin. Sulhanen nimittäin menee jo häitä edeltävänä päivänä hääpaikalle ja ajatuksena oli, että häitä edeltävänä yönä ja aamulla kaaso pitäisi minulle seuraa. Olisi myös todella mukavaa saada kaveri mukaan kampaajalle ja muutenkin auttamaan hermostuksessa. Joudun nyt myös ajelemaan yksinäni kampaajalta hääpaikalle. Lisäksi minua harmittaa kamalasti se, ettei minulla ole nyt häissä ketään luottohenkilöä, jonka voisin pyytää hoitamaan vastaan tulevia tehtäviä. Tätä ongelmaa ei varmasti olisi, jos olisin tiennyt tämän hyvissä ajoin. Nyt olen vain jo ehtinyt laskea kaiken kaasoni varaan.
Kirosanoja!

Hääkarkkirasia paikkakorttina

Hääkarkkirasia toimii meidän häissämme paikkakorttina. Tällaisen mallin askartelin tänään pitkien tulitikkujen laatikosta.


Laatikkoon tulee sisälle karkkien lisäksi sitaatti jostakin suomifilmistä. Tässä esimerkki:

Vieraskirja

Etsin taas kerran jotakin erilaista tavallisen vieraskirjan korvaajaksi. Muutamia ideoita olenkin jo saanut. Bongasin hääunelmia ja -suunnitelmia -blogista hienon idean, jossa vieraskirja onkin postilaatikko ja vieraat voivat kirjoittaa kortteihin terveisensä.

Myös Modern bride -blogissa on hienoja ideoita vieraskirjaksi. Vieraskirjapuun voisi toteuttaa esimerkiksi siten, että hommaisi puuksi Surprise Me:stä korupuun, jonka oksille vieraat voisivat ripustaa terveisensä tai toki ihan perinteiset pajunoksatkin sopisivat hyvin.

Myös vieraskirjamalja voisi olla hieno idea. Laput voisivat olla joko postikortteja tai häätemaan sopivia paperilappuja. Lasimaljan voisi korvata hienolla pelti- tai puurasialla. Esimerkiksi jollakin näistä:

Hääpuku

Tarkoituksenani on tehdä hääpukuni itse. Olen jo aiemmin käynyt kaverini luona kaavoittamassa puvun ja tänään aion aloittaa lakanaversion tekemisen. Minua pelottaa, että epäonnistun ja sen vuoksi olen lykännyt aloittamista jo näin pitkään. Nyt on kuitenkin pakko laittaa hommiin vauhtia. Ehdinpä ainakin huomaamaan, tuleeko puvusta mitään vai joudunko vielä mekko-ostoksille.

Tämäntyyppinen siitä pitäisi tulla:


Saa nähdä, kuinka minulle käy. Aikeideni ansiosta jouduin jo puhutteluun, koska tätini mielestä hääpuvun tekeminen itse aiheuttaa huonoa onnea. Mutta onpahan minulla sitten aina huonon onnen sattuessa joku asia, jota syyttää!

Toivottakaa minulle onnea!

Kutsukorteista

Kutsukortit lähtivät matkaan itseasiassa jo pari viikkoa sitten ja vastoin blogilukijoiden äänestystä kutsukorttimalleista numero 2 vei voiton. Kutsukorttien saaminen matkaan oli suuri helpotus. Nyt tosin uusia stressinaiheita on jo kovasti näkösällä.

Kengät löytyivät!

Ne ovat nyt löytyneet. Löysin hääkengät lopulta K-kengästä. Näissä hifistelykengissä on iskuvaimennettu kanta ja ne ovat aivan mielettömän hyvät jalassa. Ihanaa!

Rääppiäiset

Aiomme järjestää läheisimmille häävieraille "rääppiäiset" häitä seuraavana päivänä tamperelaisessa Ravintola Kahvillassa. Haluamme saada vielä tilaisuuden viettää aikaa ystävien kanssa seuraavanakin päivänä ja pieni kahvittelutuokio sopii siihen mainiosti. Minulla on kuitenkin pieni pulma: Aion laittaa kutsukorttien liitelappuseen mukaan myös kutsun rääppiäisiin. Kuinka voisin muotoilla nätisti sen, että emme aio enää rääppiäisissä tarjota juomisia taikka syömisiä, vaan jokaisen olisi tarkoitus maksaa itse omat syömisensä ja juomisensa.

Tämänhetkinen versio kuuluu: Kahvillasta voitte halutessanne ostaa erilaisia syömisiä ja juomisia. Onko tuo teidän mielestänne tökerö?

"Rakastan, rakastan ehdottomasti!"

Minulla on idea. En tosin tiedä, missä tätä vielä käytän. Olen viimeaikoina innostunut vanhoista suomalaisista elokuvista. Kovin montaa elokuvaa en ole vielä ehtinyt katsomaan, mutta muutamasta katsomastani olen poiminut häihin ja rakkauteen liittyviä sitaatteja. Noita sitaatteja voin sitten käyttää hyödykseni esimerkiksi istumajärjestyskorteissa taikka hääkarkeissa ja miksei muuallakin.



Tässä muutamia poimintoja:

”Voi, voi, kyllä häät on kaunis asia.”

”Miksei, kunhan on toisten häät”

(Morsian yllättää 1941)

”Hääpäivänä pitää olla iloista. Silloinhan alkaa elämän ilo.”

(Morsian yllättää 1941)

”Hääpäivä. Sehän on portti onnen maahan.”

(Morsian yllättää 1941)

”Ooh, Pikku-Leilan hääpäivä. Ari-kulta, muistatko meidän hääpäivän?”

”Muistan. Silloin satoi lumiräntää ja Kajaanissa oli suuret pakkaset.”

(Morsian yllättää 1941)

”Ooh, viehättävä morsiuspuku!”

”Eikö olekin! Kuin kesäsumua.”

(Morsian yllättää 1941)

”Mene sinä vain naimisiin. Se on ainoa oikein hauska asia tässä maailmassa."

(Dynamiittityttö 1944)

Vaihtoehto kynttilälyhdyn heittämiselle

Löysin aivan mielettömän hienon vaihtoehdon hääkimpun heittämiselle, joka on vielä vanhempi oikeasti suomalainen perinne. Tämä ohjelmanumero tulee meidän häihin siihen kohtaan, kun sulhanen on ryöstänyt itsensä ja muutaman miehen rankkarikisoihin.

Morsiamen itkupolska on siis suomalainen perinne ilmeisesti 1600-luvulta. Ennen vanhaan uskottiin, että morsiamen itkettäminen on suojannut morsianta yliluonnollisilta voimilta. (Mulle tulee tuota suojaa kyllä varmasti riittämiin.) Itkettäminen on myös siirtymäriitti, jossa neidosta tulee naitu nainen. Kukkaseppele vaihtuu naidun naisen päähineeseen.

Homma menee näin: Naimattomat naiset tanssivat käsikädessä piirissä ja morsian keskellä. Lauletaan itkupolskaa ja viimeisen säkeistön kohdalla kaaso laittaa morsiamen silmille huivin. Morsian asettaa seppeleen sokkona jonkun piirissä tanssivan päähän. Tästä valitusta tulee seuraava morsian. Morsiamen päähän laitetaan esimerkiksi huivi. Seppeleen luovuttaminen symboloi muuttumista morsiamesta vaimoksi. Lähde

Itkupolskan sanat ovat tässä:

Rinkihin käyn, sivullanne siskoset parhaan nuoruuden
tanssihin hämärässä hääillan herttaisen.
Tieni mun vie miehelään metsien, järven selkäin taa
harvoin kai ystävät teit enää nähdä saan.
Itku mun silmiini hiipii, haikeus rintaani riipii
hääilo mielestä haihtuu pois.
Yhteiset leikit, laulut, keinupihan riemut, naurut
poisko jo elämästäin kaikkois?

Kruununi saan kohta jo jollekin toiselle luovuttaa
silkin kun silmille kaaso jo kiikuttaa.
Sokkona siis seison mä keskellä rinkiä rientävää
hulmua helmojen hellettä lientävää.
Kruunun päähän mä tälle, neidolle väistelevälle
mi ringissä rientäen kohdalle sai
Jälkeeni häitä hän viettää, kohta myös jäähyset jättää
päiville parhaille neitoaikain.

Olisi muuten hienoa, jos häihin osallistuvat blogin lukijat vähän harjoittelisivat tätä biisiä ennen häitä.

Herkistelyä

Jos herkistyn näin kovasti jo tuntemattomien Victorian ja Danielin häistä, niin kuinka minulle käy omissani? En pysty puhumaan, jos minua itkettää, joten todennäköisesti vetistelen mykkänä koko hääpäiväni ajan.

Päivän hääsuunnitelma

Tämän päivän tärkein hääsuunnitelma on ollut sulhasen harteilla. Sulhasen kaveriporukassa on hääperinne, joka jatkuu meidän häissämme jo toista kertaa. Meidän häihin ei tule morsiamenryöstöä, vaan sen korvaavat rankkarikisat! Noihin rankkarikisoihin pääsee mukaan sulhasen tarkoin valitsema porukka ja suurin valintakriteeri on se, että homma pitää ottaa tosissaan. Sulhoni on nyt siis mietiskellyt kisojen kokoonpanoa, joukkueita, kisan sääntöjä, maalivahti- ja kenttäongelmia. Ihanaa, että hänkin laittaa suuren panoksensa suunnitelmiin työkiireiden keskellä!

Seremoniapaikka tiedossa

Kävimme eilen visiitillä tuolla Purnussa ja paikka oli aivan mahtava! Vieraillemme on hääseremonian aluksi luvassa opastettu kierros taidenäyttelyssä. Huonolla säällä seremoniamme on taidenäyttelyn viimeisessä salissa, jossa on valokuvia sekä lasi- ja pitsitöitä. Seremoniaamme pääsee myös katselemaan pappi.

Hyvällä säällä seremonia on pihalla, josta on näkymä järvelle. Seremoniapaikkana on Nina Rantalan teos Kesäkuun kuudentena, joka näkyy esimerkiksi tässä Facebook-kuvassa. Tuosta me sitten astelemme sotilaan kummaltakin puolelta kohti Rantalan teosta juhlaväen muodostamaa käytävää myöten.

Tämä hieno seremoniapaikka aiheuttaa muutamia muutoksia suunnitelmiimme. Olimme suunnitelleet seremonian osaksi hiekkaseremoniaa, jossa me molemmat olisimme kaataneet eriväristä hiekkaa hienoon lasipurkkiin, joka olisi sitten sinetöity ja tuotu kotiin muistoksi. Tyyliin kun ne kerran yhdistää, niitä ei voi erottaa. Tuo seremonia saa nyt jäädä. Toisaalta siitä syystä, että tuonne paikalle ei ole mitään järkeä raahata pöytää ja toiseksi siitä, että taide tuo seremoniaan tarpeeksi osasia ja visuaalisia elementtejä.

Päätimme myös, että koska seremoniapaikkamme tuo juhliimme aika paljon ikimuistettavaa ekstraa, jätämme bändin pois kuvioista. Kaikkeen ei budjetti kuitenkaan riitä.

Olen innoissani!

Kommentointi

Huomasin vasta nyt, että blogin automaattiasetuksissa on, ettei kirjautumaton voi kommentoida. Nyt voi. Toivottavasti tämä ei ole haitannut kenenkään lukuelämystä.

Kutsukortteja

Olen vihdoin saanut tehtyä kaksi kutsukorttimallia, joista en osaa päättää, kumpi on parempi. Teidän lukijoiden tehtävänä on äänestää mielestänne parempaa korttia. Lukisin mielelläni myös muita kommentteja korttimalleista. Sulhanen kannattaa muuten kutsukorttimallia numero 2.



Malli 1.



















Malli 2.

















Älkää välittäkö korteissa olevista tuhruista. En viitsinyt käyttää mallikappaleisiin täysin puhtaita papereita. Oikeat kortit tehdään toki sitten töhryttömistä papereista.

Vihkisormuspulmia

Minun piti ottaa vihkisormukseksi mummoni vanha sormus. Ainoa pulma sormuksessa tuntui olevan se, että sitä piti pienentää ja vähän puhdistaa. Niinpä menin eilen kultasepälle pienennyttämään sitä. Kultaseppä kuitenkin kieltäytyi tekemästä sitä ja syynä oli se, että sormus on ontto ja pienennyttäminen voisi pilata sen totaalisesti. Lisäksi se ei kestäisi jatkuvaa käyttöä. Niinpä olen nyt ilman vihkisormusta. Kultaseppä sanoi, että voisin tietysti teettää tuosta sormuksesta näköiskappaleen, mutta sen hinnaksi tulisi noin 500 euroa, ja se on paljon rahaa. Harmittaa kyllä todella paljon. Nyt joudun siis miettimään muita sormusvaihtoehtoja. Kultaseppä muuten kertoi, että tämä mummoni sormus on tehty vuonna 1939 Tampereella.

Hiljaisuutta matalaksi

Työpaineet ovat olleet ikävästi hääsuunnittelun tiellä. Onneksi kesälomaan on enää kaksi päivää aikaa, joten luulisin, että kohta saan vähän enemmän aikaiseksi.

Päätin, että minun on pakko tehdä vähintään yksi hääsuunnitteluasia päivässä. Muuten tästä hommasta ei taida tulla yhtään mitään. Tällä viikolla olen saanut tehtyä jo seuraavat asiat:

• Hääpuvun kaavoituksesta sopiminen kaverin kanssa,
• yhteydenotto Pro Seremonian juhlapuhujaan,
• kutsukorttien kokeiluversio,
• korvakorujen metsästys,
  
• yhteydenotto mahdolliseen meikkaajaan ja
  
• yhteydenotto bussifirmaan.
  

Paljon on vielä jäljellä, mutta eiköhän tämä tästä lutviudu.

Bussifirmaan otin muuten yhteyttä siksi, että aiomme varata bussin, jolla vieraat pääsevät Tampereelta hääpaikalle ja seuraavana päivänä takaisin. Näin matkasta ei pitäisi tulla kamalan kallista henkeä kohti.

Korvakorujen metsästys tarkoittaa puolestaan sitä, että pyysin äitiä kysymään papalta, saisinko mummolta joitakin koruja lainaksi. Minun vihkisormukseni on äidin äidin vanha, joten olisi hienoa saada myös isän äidiltä koruja ja jotakin lainattua. Toivottavasti sieltä löytyy jotain kivaa.

Askarteluvaihde käyntiin

Kävin vihdoinkin ostamassa kaupasta askartelutarvikkeita. Jospa saisin viikonloppuna askarreltua mallikappaleen kutsukortista. Alkaa niidenkin kanssa jo vähän iskeä stressiä. Tarkoitus olisi saada kutsut postiin viimeistään toukokuun lopussa eli kolme kuukautta ennen hääpäivää.

Paikkaa seremonialle

Kävimme eilen etsimässä hääjuhlapaikkamme läheisyydestä paikkaa seremonialle. Olisi nimittäin mahtavaa löytää joku hieno paikka, jossa seremonia suoritettaisiin. Uskonnottomalle seremonialle kun ei ole valmiiksi olemassa sopivaa paikkaa.

Ainoa hyvä vaihtoehto, jonka löysimme, on Taidekeskus Purnu Orivedellä. Kävimme pihalla kuikuilemassa, ja siellä näytti ainakin olevan esiintymislava ja katsomo. Paikka ei kuitenkaan ollut vielä auki, joten emme tietystikään tiedä, onko sitä mahdollista vuokrata seremoniaa varten. Toiseksi seremoniapaikassa täytyy olla myös hyvät sisätilat siltä varalta, että hääpäivämme on sateinen.

Täytyy siis soitella tuonne Purnuun ja kysellä, onnistuisiko seremonia siellä. Jos ei onnistu, seremoniapaikka on sama kuin juhlapaikkakin. Sekin on ihan hyvä vaihtoehto.

Vaihtoehtoja hääkimpulle

Kukat eivät ole koskaan olleet minulle tärkeitä. Päin vastoin - ötökkäkammoisena ihmisenä kukat symboloivat minulle pelottavia ötököitä. Tämän vuoksi en ole ollut oikein kiinnostunut maksamaan hienosta hääkimpuista seteleitä, kun tiedän, että ampiaisen sattuessa kohdalle kimppu lentää pois käsistäni jo ennen häiden alkua.

Alkuun ajattelin, että yksi auringonkukka voisi riittää. Niitähän voisi jopa varastoida muutaman talteen siltä varalta, että kukka lentäisi käsistäni ennen varsinaista hääkimpun heittoa. Asiaa pähkäillessäni kuitenkin hoksasin, ettei minun ole todellakaan pakko ottaa käsiini kukkakimppua, jos se ei tunnu minulle sopivalta ratkaisulta. Jotain olisi kuitenkin mukava kantaa ja niinpä keksin tämän:

Kynttilälyhty! Sen voisi ripustaa seremonian ja ruokailun ajaksi pöydällä olevaan telineeseen. Se näyttäisi myös hyvältä syyskuisessa pimenevässä illassa. Sitä ei ehkä voisi heittää, mutta mikäpä estäisi miettimästä jotakin uutta seremoniaa kimpun heittämisen sijaan.

(kuvien linkkejä: Hääpari lyhtyineen, kultainen lyhty, kaksi pientä lyhtyä, valkopohjaiset kuvat)

Painajaisia

Emme ole kamalasti edenneet hääsuunnitelmissa ja näköjään se vaikuttaa myös alitajuntaani. Näin viime yönä painajaista, jossa yhtäkkiä oli hääpäivämme, emmekä olleet lainkaan valmistautuneet siihen. Minulla ei ollut edes pukua ja jouduin pukeutumaan äitini hankkimaan pukuun, joka aluksi oli mielestäni ihan ok. Siinä oli pitsejä, kuten suunnitelmaan kuuluu, mutta se oli väriltään pinkki. Puhuin kaasolleni, että tämä pukuhan on ihan ok ja hänen ilmeensä muuttui vähän vaikeaksi, joten kurkkasin peiliin ja huomasin, että päälläni ei ollutkaan mekkoa, vaan housuhame, jonka lyhyet lahkeet paljastivat, että polvessani oli pitkä verinen naarmu.

Jouduimme kahlaamaan hääpaikalle syvässä lumessa, johon koko jalka välillä upposi. Kesken seremonian hoksasin myös sen, ettemme olleet päättäneet ollenkaan riiseistä ja jouduimme sitten kuiskuttelemaan sulhasen kanssa siitä, mitä meidän päällemme seremonian jälkeen heitellään.

Olisikohan aika laittaa hääsuunnitelmiin vauhtia?

Äidit ja isät

Meidän molempien äidit ja isät ovat luonnollisesti innostuneita tulevista häistä - jopa vähän liiankin innostuneita. Häitä on molemmissa suvuissa jo ehditty suunnittelemaan ja törmäyksiä sattuu toisinaan, kun meidän suunnitelmamme eivät ole samanlaisia kuin vanhempiemme.

Olen omien vanhempieni kanssa päätynyt sellaiseen linjaukseen, että romutan kaikki heidän toiveensa jo heti alkuun, etteivät he vain pääse kuvittelemaan liikoja. Jouduin esimerkiksi tyrmäämään äitini haaveen hääkakun tekemisestä, koska halusimme hääpaikan, jossa on pitopalvelu. Sulhasen taktiikkana ei toistaiseksi ole ollut vanhempien haaveiden romuttaminen, joten pääsiäisenä saimme tietää, että meidän häitämme oli jo kovasti ehditty suunnitella. Suunnitelman mukaan häihimme tulee soittamaan humppabändi, koska häissähän täytyy tanssia, ja ohjelmanumeroksi tulisi karaokea. Inhottavaa tuottaa pettymys, mutta olen aika varma siitä, etteivät vanhempien suunnitelmat käy toteen.

Ohjelmanumeroiden suunnittelun lisäksi joudumme välillä muistuttamaan vanhempiamme siitä, että me olemme ne, jotka päättävät , ketkä saavat kutsun häihin. Yhdelle häävieraalle kun voi laskea hinnaksi noin 50 euroa, joten aivan tuntemattomia ei tee mieli kutsua juhlaan.

Minusta tuntuu kurjalta, että hääjärjestelyt aiheuttavat närää (meidän kahden välisen ajoittaisen närän lisäksi) meidän ja läheistemme välillä. Haluan järjestää hääjuhlan, jossa kaikilla on hyvä mieli, mutta haluan ennen kaikkea itse nauttia juhlasta ja tehdä oman näköisemme juhlan. - Siitäkin huolimatta, että omannäköinen ei välttämättä tarkoita perinteistä tai sitä, millainen hääjuhlan kuuluu olla.

Kenkäpettymys

Ei löytynyt kenkiä, ei. Kävin Minna Parikan kenkäliikkeessä, jossa selvisi, että noita haluamiani kenkiä löytyy enää vain kokoa 40. Olihan siellä toki muita ihania kenkiä, mutta en uskalla ostaa mitään kirkkaanvärisiä kenkiä ennen kuin mekko on valmis. Äh, nyt joudun siis miettimään tuota kenkäongelmaakin vielä lisää.

Musiikki

Olemme vielä kahden vaiheilla siinä, haluammeko häihimme bändin. Olisi hienoa saada juhliin elävää musiikkia, mutta toisaalta tässä kohdassa voisi hyvin säästää rahaa, ja toiseksi levyjä soittamalla saisi juuri ne laulut ja juuri ne versiot, jotka haluaisimme.

Ensimmäiseksi tanssiksi olemme valikoineet ihanan Nuoruustangon, johon tanssijaystävämme on luvannut tehdä meille koreografian. Sitä pääsemme harjoittelemaan toukokuussa. Toiseksi tanssiksi tulisi mahdollisesti sitten ihana Häävalssi.

Olen kerännyt Spotifyssa ihania häälauluja soittolistaksi. Mikäli sinulla on Spotify käytössäsi, hääsoittolistaani voi kuunnella täällä.

Suurimpia lemppareitani tuolta soittolistalta ovat esimerkiksi nämä:
Chisu - Kellä kulta, sillä onni
Anna Puu - Mestaripiirros
Katie Melua - Nine Million Bicycles
Miss Li - Dancing the Whole Way Home
Natasha Bedingfield - Soulmate
Yiruma - River Flows In You

Ja pakko tietysti mainita myös sulhasen suosikit Kake Singers - Ollaan kahden lällällää sekä David Hasselhodd - Crazy for You.

Morsiuspukuidea

Minulla on tarkoituksenani tehdä morsiuspukuni itse. Päässäni on jo idea siitä, millainen mekosta tulee, mutta konkreettinen toteutus on vielä toistaiseksi aivan alkutekijöissään.

Morsiuspukuni noudattaa oikeastaan kahta hääteemaamme: kierrätys ja pitsi. Tarkoituksenani on käyttää vanhoja pitsejä, jotka ovat lähinnä mummoni ja isotätini virkkaamia. Mekon kangas tulee varmaankin olemaan harmahtavaa pellavaa ja pitsejä tulee sekä vyötäröön (joka on empire-linjainen) että helman etupuolelle. Pääntie on aika varmasti off shoulders -tyyppinen tai halterneck. Hankala selittää ilman kuvaa, mutta sellaista ei vielä valitettavasti ole muualla kuin minun päässäni.

Sulhasen puvussa tätä teemaa noudattaa todennäköisesti pellava-pitsi-nenäliina.

Häitä seuraavana päivänä aiomme vielä pyytää lähimpiä ystäviä ja sukulaisia kanssamme lounaalle. Seuraavan päivän tilaisuutta varten tarkoituksenani on tehdä morsiuspukua noudatteleva arkisempi lyhyt mekko tai hame samoista materiaaleista.

Saa nähdä, kuinka minulle käy! Ehkä joudun vielä paniikissa lähtemään morsiuspukukaupoille, jos hankkimistani materiaaleista ei muotoudukaan kaunis morsiuspuku.

Hääkengät

Haluaisin hankkia häihin sellaiset kengät, joita voisi pitää jalassa myös häiden jälkeen. Tuntuisi nimittäin järjettömältä ostaa kengät vain yhden päivän käyttöä varten. Hääkenkien olisi tietysti myös syytä olla hyvät kävellä, joten kengälle on todella paljon vaatimuksia.

Haaveilen Minna Parikan ihanista sydänkuvioisista kengistä. Esimerkiksi nämä Ava-merkkiset puuteri-valkoiset kengät vievät sydämeni. Rahapuoli näissä kuitenkin vähän mietityttää. Kengät nimittäin ovat kuitenkin yksi paikka, jossa voisi säästää rahaa. Tosin minä säästän rahaa häämekossa, jonka teen itse. Eikö siis olisi mahdollista satsata suomalaisen suunnittelijan laadukkaisiin kenkiin?

Kuvassa Minna Parikan Ava. Katso lisää tietoja täältä.

Kihlaus

Menimme kihloihin 27. toukokuuta 2009. Kihlasormuksiksi valikoitui Kalevala Korun Vaasan sormus.
Sormuksen tiedot löytyvät Kalevala Korun nettisivulta.

Lupaus

Blogilleni nimen antoi kakunkoriste, johon ihastuin ensinäkemältä. Kuva tuosta hienosta kakkukoristeesta koristaa nyt myös blogiani. Kyseessä on ihana Willow Treen kakunkoriste Promise.

Kakunkoriste on vielä ostamatta. Hinta näyttää pyörivän noin 30 €:n hujakoilla täällä Suomessa. Pyysin juuri kaasoani katselemaan, löytyisikö kakunkoristetta Tukholmasta halvemmalla.

Lupaus sopii mielestäni todella hienosti myös häiden teemaksi. Lupaamme toisillemme viettää elämämme yhdessä vanhuuteen saakka. Täytyy muistaa tämä lupausasia myös hääpuheessa.

Hold dear the promise of love.

Perustin blogin

Perustin blogin, jotta minulla on hyvä paikka, johon laittaa ylös häihin liittyviä asioita, ajatuksia ja ideoita. Tämän blogin tarkoituksena on myös pitää läheiset häiden suhteen ajantasalla.

Aloitetaan nyt vaikka sitten sillä, että häitämme vietetään 4.9.2010 Eräjärven Eerolassa.

Häistämme ei tule aivan perinteisiä siinä mielessä, että meidän häämme ovat uskonnottomat. Meidän kohdallamme se tarkoittaa sitä, että meitä ei virallisesti vihitä hääjuhlassamme, vaan tarkoituksena on hankkia paikalle Pro Seremonioiden juhlapuhuja ja järjestää eräänlainen tahdon-seremonia.

Siinäpä tärkeimmät. Blogi on nyt perustettu.